Kategoria: Yleinen

BLOGIKIRJOITUS 3.12.2018

MITEN JA MIKSI MONIPUOLISTAA SENIORI-IKÄISTEN VAKIO- JA LATINALAISTANSSIEN HARJOITTELUA KOKONAISVALTAISEN HYVINVOINNIN NÄKÖKULMASTA?

Laatua tanssiin ja tanssikäsityksen laajentamista! Kehonhallintaa, lihaskunnon kehittämistä, rohkeutta poistua mukavuusalueelta ja nauttia tanssin taiasta turvallisessa ryhmässä! Tästä ja paljosta muusta oli kyse, kun Mikkelin Urheilutanssijoiden jäsenistä lähes 25 % lähti keväällä 2018 pilotoimaan uutta Keho, kunto ja paritanssi -kurssia.

Oma historiani tanssiurheilun harrastajana alkoi yli nelikymppisenä. Mikäli rakkaus lajiin ei olisi ollut niin suurta, niin harrastus olisi loppunut jo ensimmäisen vuoden aikana. Minun kroppani ei kestänyt mallioppimisen kautta tavoiteltuja latinalaistanssien rotaatioita ja vakiotanssien laajaa tanssiasennon hakemista, linjoista puhumattakaan. Toisinaan yhden tehokkaan tanssitunnin jälkeen, en pystynyt kunnolla kävelemään pariin päivään.

Aika pian löysin itseni mm. pilatestunnilta. Lähdin etsimään vastauksia, kuinka tämän ikäisen istumatyötä jo useita vuosia tehneen henkilön keho ja mieli saadaan vastaanottamaan uusia asioita ja oppeja? Kuinka näillä lähtökohdilla minusta voisi tulla parempi tanssija, joka pystyy myös nauttimaan tanssista ilman toistuvia kipuja? Näiden taustojen valossa oli luonnollista valita OAMK:n tanssinopettajaopintojeni opinnäytetyön aihe seniori-iässä tanssiurheilun aloittaneiden harjoitteluun liittyen.

 Tutkimukseni keskiössä oli Mikkelin Urheilutanssijoissa keväällä 2018 pilotoitu ”Keho, kunto ja paritanssi – kurssi” (KKP-kurssi). Kurssi oli suunnattu seuran aikuisille (yli 35v.) jäsenille. Kurssille osallistuneiden tanssitausta vaihteli edellisenä syksynä harrastuksen aloittaneista yli 10 vuotta kilpailleisiin A-taitotasolla tanssiviin tanssijoihin.

Tutkimusmenetelmänä oli osallistuva havainnointi. Keräsin kurssilla jatkuvasti palautetta eri tavoin sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustui terveyskunnon kautta lähestyttäviin työikäisten terveysliikuntasuosituksiin, ikääntymisen vaikutukseen tanssiharjoittelussa, tanssin lajivaatimuksiin sekä arviointiin.

KKP-kurssin jaksosuunnitelma jakautui neljään eri teemaan ”Kasvata juuret saadaksesi siivet”, ”Keho ja mieli liikkuu yhdessä ”, ”Rytmi asuu tukijalassa” ja ”Ilo ja improvisaatio”. Tuntisuunnitelmassa punaisena lanka kulki jakson teema. 1,5 tunnin mittainen viikoittainen harjoitus sisälsi alkulämmittelyt, kehollisia harjoitteita, tanssi-ja tekniikkaosion, lihaskuntoharjoitteita sekä loppuverryttelyn. Kurssiin kuului myös 2-3 kertaa kauden aikana toistetut kuntotestit. Kurssilla kehitin yhdessä opettajani kanssa Trinity Labanin balettiin suuntautuneen testin pohjalta oman tanssitestin vakio- ja latinalaistanssiversiona.

Pilotoidun kurssin palaute ja tulokset vahvistivat monipuolisen harjoittelun sekä ikääntymisen huomioimisen merkityksen tanssitunnin suunnittelussa ja toteutuksessa. Kuntotestien tulokset paranivat kauden aikana sekä kurssilaiset kokivat saaneensa paljon erilaisia työkaluja, joilla ylläpitää ja kehittää taitojaan myös jatkossa. Monipuolistamalla tunnin rakennetta ja sisältöä saatiin tanssijoille erilaisia harjoitusärsykkeitä ja he myös oppivat analysoimaan omaa tanssiaan ja oppimistaan aiempaa monipuolisemmin. Tutkimukseni mukaan kurssisisällön monipuolistaminen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta vaikutti kurssilaisten terveyteen ja tanssiin positiivisesti. Osallistujien palautteiden perusteella kurssi jatkui syksyllä 2018.

Lisätiedot

Kurtti, M. 2018. Keho, kunto ja paritanssi. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Mari Kurtti, tanssinopettajan tutkinto-ohjelma, Oulun ammattikorkeakoulu,

mari.kurtti(at)gmail.com

Opinnäytetyöni on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa

http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111717339

Opinnäytetyöni ohjasivat Anssi Kirkonpelto ja Petri Hoppu.

Tanssin harrastaminen on usein ja parhaimmillaan sitovaa, tavoitteellista ja jatkuvaa. Sitovuus ja jatkuvuus luovat arjen rutiinia, opastavat säännölliseen liikkumiseen ja opettavat tärkeitä ryhmätyöskentelyn, pitkäjänteisyyden ja johdonmukaisen etenemisen taitoja lapsille ja nuorille. Vaikka harrastaminen sitoo myös perheitä, mahdollistaa se samalla kannustavan vanhempi-lapsi-suhteen muotoutumista ja lapsen uskoa omaan pystymiseensä. Tavoitteellisuus ja jatkuvuus kannustavat puolestaan sinnikkääseen yrittämiseen sekä oppimisportaiden nousemiseen, mikä opettaa ymmärtämään tasolta toiselle etenevää harjoittelua, sietämään takaiskuja ja kannustamaan itseä ja muita eteenpäin. Tavoitteellisuus ja sitovuus opettavat taas periksiantamattomuutta, fiiliksestä riippumatonta aloittamista, työskentelyä tavoitteiden eteen ja työn palkitsevuuden autuutta. Samalla tanssija pääsee nauttimaan liikunnan riemusta. Tai ehkä toisinpäin – nauttiessaan liikkumisesta, tanssijat tulevat samanaikaisesti omaksuneeksi monia hyvinvointia edistäviä taitoja ja tapoja.

Tämä kaikki ovat rakentamassa pohjaa terveellisille, liikkuville elämäntavoille, joita toteutetaan yhdessä ja kukin yksilönä. Tanssijat oppivat myös vastaanottamaan ja antamaan rakentavaa palautetta sekä antamaan arvoa toisten tekemiselle. Oman tekemisen sekä muiden panoksen arvostamisella voidaan nähdä merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi yhteisöllisyydelle pirstaloituneessa yhteiskunnassamme, jossa kasvottomia virikkeitä vilisee silmissä vauhdilla.

Kaikki tanssijat kasvavat omista lähtökohdistaan siihen harjoittelu- ja kilpailukulttuuriin, joka tanssinkentällä vallitsee. Ja jokainen tanssipiireihin osallistuva on osaltaan vaikuttamassa ja rakentamassa tätä kulttuuria. Kilpailutoiminnalla on monelta kantilta keskeinea osa usean tanssilajin harrastamista. Kuitenkin, mikäli tanssitaitojen harjoittelu tähtää pääasiassa tekniseen ja suoritukselliseen kehittymiseen, jää kilpailutoiminnan ja vertailun katveeseen paljon sellaista muuta, mitä tanssilla on annettavanaan. Tärkeää olisikin kiinnittää huomiota myös niihin muun elämän kannalta merkittäviin osa-alueisiin, joita tanssiminen tukee. Tanssiminen kehittää nimittäin myös hahmottamista, luovaa ajattelua, koordinaatiota, tasapainoa, oman kehon kaavaa ja kasvavan kehon tuntemusta, rytmiikkaa, itseilmaisua, kulttuurin arvostamista, toisten liikkumisen havainnointia, sanatonta vuorovaikutusta, kuuntelemisen taitoja, oman vuoron odottamista, ryhmätyötaitoja, rohkeutta ja läsnäoloa. Tanssi tuo lisäksi vaihtelevia, kokonaisvaltaisia virikkeitä eri-ikäisille aivoille ja siinä yhdistyvät liikkeen ja musiikin eheyttävät ja terapeuttiset ulottuvuudet. Uusimmat tutkimukset myös osoittavat, että tanssiharrastuksen vaikutus aivoihin erityisellä, kehittävällä tavalla on huomattava verrattuna moniin muihin liikkumisen ja taiteen muotoihin. (Seuraavat kaksi linkkiä avautuvat toisella sivustolla: Esimerkiksi Yle ja Helsingin yliopisto uutisoivat aiemmin tänä vuonna Hanna Poikosen tanssia ja neurotieteitä yhdistävästä tutkimuksesta!) Aika usein treeneissä on myös hauskaa.

Opettajia, valmentajia, pedagogeja, koreografeja ja vanhempia on moneen lähtöön ja aikuisilla ja lapsilla voi hyvin olla eri motivaatiot tanssin ympärillä. Tanssin parissa viihtyviä yhdistää kuitenkin tanssimisesta ja tanssin tuomista asioista nauttiminen ikään ja motivaatioon katsomatta.
Ja tätä kokemusta tulisi vahvistaa ja vaalia, kilpailtiin tai ei.

Lasten ja nuorten harjoittelussa tulisi myös käytännön tasolla muistaa opetussuunnitelmiin sekä tanssikoulujen ja -seurojen toimintaperiaatteisiin kirjatut liikunnan riemun sekä itsetuntoa vahvistavan harrastamisen periaatteet. Lapsilla tulisi olla oikeus nauttia tanssista, uuden oppimisesta,  omien taitojen näyttämisestä, eri lajien kokeilemisesta sekä kuulumisesta osksi harrastusryhmää juuri tässä hetkessä, ilman että harjoittelun tai yksittäisten harjoitusten painopiste kääntyy vertailuun tai tuleviin kilpailuihin, tulevaan uraan, tulevaan osaamiseen. Tanssin harrastamisessa ja harjoittelussa tärkeintä on tämä hetki ja jokaisen lapsen ja nuoren kokemus juuri sen hetken tanssimisesta. Sen varmistaminen, että juuri tämänkertainen kokemus harjoittelusta tuo hyvää, on meillä aikuisilla.

Hyvää lapsen oikeuksien päivää!
Tanssipedagogi, koreografi, äiti
Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori

Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!